Professori Juha Hernesniemi, legendaarinen suomalainen neurokirurgi, kuoli 25. kesäkuuta 2023 Helsingissä 75 vuoden iässä. Maailman surressa tätä korvaamatonta lääketieteen edelläkävijää, hänen kuolemansa tarkkaa syytä ei ole julkistettu. Hänet löydettiin kuolleena kotoaan Helsingistä. Ehkä hän kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen. Hänen perheensä on päättänyt pitää olosuhteet yksityisinä, eikä virallista lääketieteellistä lausuntoa ole annettu.
Silti hänen kuolemansa vaikutukset jatkuvat ympäri maailman lääketieteellistä yhteisöä.
Hiljaa katkennut perintö, joka ei vaiennut
Juha Hernesniemi oli enemmän kuin taitava kirurgi – hän oli maailmanlaajuinen mentori ja innovoija. Uransa aikana hän suoritti yli 16 000 vaativaa aivoleikkausta, koulutti lukemattomia neurokirurgeja ja toi huipputekniikoita aliresursoituihin sairaaloihin eri puolilla maailmaa.
Jäätyään eläkkeelle Helsingin yliopistollisesta sairaalasta vuonna 2015, Hernesniemi jatkoi leikkaustoimintaa kansainvälisesti muun muassa Nepalissa, Kiinassa, Indonesiassa ja Perussa, usein tehden leikkauksia pro bono kouluttaakseen ja tukeakseen paikallisia lääkäreitä. Hänen kuolemansa merkitsi käsityön neurokirurgian aikakauden loppua.
Miksi kuolinsyy on edelleen salassa?
Siitä lähtien kun tieto Hernesniemen kuolemasta tuli julki, yksi kysymys on noussut toistuvasti esiin hakukoneissa ja sosiaalisessa mediassa: “Mikä oli Juha Hernesniemen kuolinsyy?”
Vaikka yleinen kiinnostus on ollut voimakasta, hänen perheensä ei ole antanut lausuntoa lääketieteellisestä syystä. Suomalainen media ja kansainväliset lääketieteelliset verkostot ovat vahvistaneet hänen kuolemansa mutta korostaneet toistuvasti virallisten tietojen puuttumista.
Kyseessä on harvinainen tapaus, jossa tunnetun henkilön kuolemaan liittyy täydellinen diskreettiys, mikä on herättänyt sekä kunnioitusta että spekulaatiota.
Kun legenda kuolee, perintö puhuu enemmän kuin syy
Vaikka Juha Hernesniemen kuoleman tarkka syy pysyy yksityisenä, hänen elämäntarinansa puhuu puolestaan. Hän oli tunnettu siitä, että kyseenalaisti neurokirurgian dogmeja, kehitti nopeampia ja turvallisempia menetelmiä aneurysmien leikkaamiseen ja ohjasi nuoria lääkäreitä ilman egoa. Ehkä todellinen tarina ei ole siinä, miten hän kuoli – vaan kuinka monta elämää hän auttoi pelastamaan. Hänen kuolemansa saattaa olla hiljainen, mutta hänen perintönsä ei ole.